Parista Novitan Crystal kerästä piti tulla pieni bolero käsivarsien suojaksi. Ei sitten löytynyt ohjetta, johon olisin ollut tyytyväinen.

Yhdestä kerästä tuli pipo, johon ohje oli Novitan talvi 2011 lehdestä. Ensivaikutelma piposta oli pannumyssymäinen ja oli jo mennä purkuun. Kuitenkin kun pipoa piti niin ihan sen kanssa voi elää ja mukavasti alle menee hiukset ponskarilla, eikä näy epämukavaa muhkuraa takaraivolla. Tää on aika muheva pipo.

Missäs ne ihkut kiiltävät paljetit ovat???

Vuoden vaihtuessa toivotan reipasta menoa ja luovuuden puuskia myös tulevana vuonna!

Vissiin on taas halvalla saanut, sillä grafiitinharmaata lankaa on useampikin kerä mistä neuloa. Harmaita villasukkia tuli, eikä nuo niin masentavia ole vaikka jostakin luin, ettei villasukat koskaan voisi olla harmaat vaan niissä pitää värit räiskyä.

Esittelyssä on elämäni ekat kuvion omaavat sukat. Kuvion tekeminen on aina tyssännyt siihen, että kuvio alkaa kirrata kun yrittää muka sopivan löysästi kuljettaa lankoja mukana. Ohje pääkallosukkiin oli sopivan yksinkertainen.

Toiset pienet sukat on tehty varpaista aloittaen. Hyvä ohje tämäkin ja mielenkiintoista tehdä sukat välillä toisin. Sivussa olevan pöllökuvion ansiosta nyt tietää kumpi sukka on vasen ja kumpi oikea.

Kolmannet sukat tuli taas itselle. Ohje Novitan lehdestä talvi 2008.

Pöllöt läheltä

Pinterest, tuo jokaiselle jotain tarjoava ylitsepursuavainen ideasivusto esitteli nämäkin hienot hamapöllöt. Prinsessa ystävällisesti antoi käyttää helmiään ja osallistui myös näpertelyyn.

Joskus kauan sitten, kun halvalla sai, ostin Palma lankaa useamman kerän. Vieläkään en ymmärrä ostoksen tarkoitusta, ihan karseeta lankaa. Onneksi netistä löytyi käyttötarkoitus langalle, joka kieltämättä tuo mieleen hieman lumisen fiiliksen. Kiepautinpa styroxrenkaan ympärille koko kerän lankaa ja Novitasta löytyneellä ohjeella tein Huopasesta kukkaset lehtineen koristeeksi. Vielä olis kolme kerää tuhottavana, ideametsästys jatkuu.

Ensilumi tuli ja kaulalle sopivasti valmistui uusi huivi. Lumoavasta langasta mukaan lähti Araucania Ranco Multy lankaa, jota kuvaillaan sanoilla käsinvärjätty sekoitelanka hehkuu mitä upeimmissa maanläheisissä väreissä. Mainita täytyy myös, että lanka on pehmeää ja ihanaa neuloa. Lankani on väriä vihreä-ruskea-turkoosi, joka valitettavasti ei kovin hyvin erotu maastossa, mutta näyttää uuden musta talvitakin kanssa oikein kivalta. Malli on tuttu ja helpoksi todettu Multnomah.

Reunusta lähietäisyydellä

Käsityömessuilla jo katselin kristallienkeleitä ja niiden valmistamiseen tarvittavia kristalleja. Nyt niitä oli ilmestynyt Puuhasliinin ikkunaan, enkä enää voinut kulkea ohi vaan piti mennä ja ostaa tekotarpeet. Prinsessa teki yhden ja kysyi, olenko ajatellut että mummotkin, joita hoidan voisivat askarrella tämmöset enkelit itselleen ja sit niillä olis suojelusenkeli huoneessa roikkumassa. Enpä ollut ajatellut, mutta harvinaisen kauniisti ajateltu noin pieneltä ihmiseltä.
Tässä prinsessan suojelusenkeli.

Iippa on koko kesän puhunut ja suunnitellut kutsuvansa kaksi entistä päiväkotikaveria halloween hippaloihin. Nyt juhlat ovat onnellisesti ohi ja olemme väsyneitä, mutta onnellisia.
Netistä löytyy monenlaista ideaa, joita omiin tarkoituksiin jalostamalla saa just omanlaiset kekkerit.
Prinsessan kanssa askarreltiin muumiotuikkukipot eli lasipurkin ympärille sideharsoa, silmät pahvista ja sisälle led-tuikku.

Hohtaa ihan kivasti pimeässä

Pihalla kävimme etsimmässä aarretta. Kartat oli ihan vapaalla kädellä piirretyt ja ilmeisen luettavat, sillä kaikki löysivät aarteensa. Aarre oli pakattu netistä printattuun lahjaboxiin. Netistä löytyy monenlaisia aiheita printattaviin lahjaboxeihin.  Kivoja käyttää just vaikka lastenjuhlissa. Nämä boxit on jo löydetty ja avattu, siksi torni on vähän huojuva.

Luovuudenpuuska ja itsensä toteuttamisen tarve voi iskeä keskellä työpäivääkin. Työkaveri oli tuonut muhkeita porkkanoita naposteltavaksi ja parasta yksilöä valkatessa tuli vastaan vähän erikoisemman näköinen yksilö. Tää oli vienosti pistänyt jalat ristiin. Kun en enää työskentele mielenterveyspuolella voin kertoa, ilman piirille joutumisen pelkoa, että kyseinen porkkana kertoi jottei halunnut tulla syödyksi vaan kaipasi pientä tuunausta. Niinpä pienen näpertelyn jälkeen kahvihuoneeseen jäi Porkkana Reeta toivottelemaan hyvää kekriä.

Weba, kiitos tunnustuksesta!

Tunnustuksen saajan pitää tehdä seuraavaa:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle blokkaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Tunnustus lähtee eteenpäin näille blogeille:

Kissoja ja käsitöitä
Janetin lankakassi
Rantapuikko
Kaisan kutimet
Silmukan juoksuja
Lankatyöt ja helmet
Tiinan blogi
Simppelit silmukat ja lempeät lankakerät

Ja itsestäni kerron seuraavaa:

1. Kotona juon kahvia aina maidon kanssa. Töissä, kylässä jne. juon mustana, sillä kahvin makua ei voi tietää ja maidon lisäys ei välttämättä paranna makunautintoa.
2. Meillä puhutaan myös viittomilla.
3. Katson tosi vähän telkkaria, mutta Jack Bauer on kova jätkä.
4. Vaatekaapin sisältö on pääasiassa musta.
5. Voin syödä kerralla tuhottoman paljon valkosuklaata.
6. Aina yhä uudelleen ja uudelleen vuodatan kyyneleitä Terminator 2 elokuvan lopussa, kun Arnold hyvästelee suojeltavansa ja laskeutuu tulimereen.
7. Olen pitkävihainen enkä lepy tai anna anteeksi helposti.
8. Keräilen mm. pieniä buddha patsaita.

Prinsessan kanssa taas olemme viettäneet askartelutuokiota. Kaupungilla kävelimme melko uuden askartelukaupan ohi ja sen ikkunassa prinsessa näki pajulastuista tehtyjä kukkia. "Äitii, haluu tehdä tollasia.." Ja eikun ostoksille. Pajulastut olivat uusi tuttavuus vaikka keksintönä ilmeisen vanha. Lastujen käsittely on tehtävä hyvin hellävaraisesti, rapsahtavat tosi herkästi poikki vaikka niitä kostuttaakin. Ja kosteista lastuista jysähtää sormiin väriä...
Pajulastuja on liimattu ympäri käpyä ja kukkien keskelle on liimattu pieni käpy. Lopputulokset mättäällä ja en kyllä osaa sanoa mitkä ovat mun tai mitkä prinsessan tekemiä.

Tämän vuoden käsityömessuihin on enää vajaa kuukausi aikaa ja vieläkin edellisiltä messuilta ostettuja lankoja on varastossa. Onneksi ainakin kerän verran varasto on pienempi, sillä Määkylän kaunis syksyinen lanka on nyt Multnomah huivi. Ohje on eglanniksi, mutta niin yksinkertainen jotta jopa minä sen ymmärsin. Reunus meinasi aiheuttaa päänsärkyä, piti katsoa sateenkaari sukkien mallikuviota, jotta hokasin miten se nyt oikein meni.
Tää ei jää tähän, huivi on tosi kaunis ja helppo. Olen vähän vierastanut huivien tekemistä, sillä jos aloituksessa jo on pitkälti 200 silmukkaa niin menee monta iltaa jotta saan edes kerroksen tehtyä. Tässä mallissa silmukat lisääntyvät hiljalleen.

Se ihku reunus

Valmiin huivin huljuttelin huuhteluaineella terästetyssä vedessä ja kuivaksi puristelun jälkeen venyttelin suoraksi ja asettelin yöksi petarin alle. Lopputulos ihanan pehmeä huivi.

Ensinnäkin kiitoksia kaikille, jotka tsemppasivat ja valoivat uskoa väljähtäneen suhteen lämmittelylle. Ompelukonetta olen käyttänyt ja tulokset tulee näytille, kunhan olen niihin itse tyytyväinen.

Kesän todennäköisesti viimeisenä hellepäivänä kuvasin prinsessan toivomat säärystimet. Hän itse valitsi mallin ja langan eli 7 veikkaa ja malli löytyy Novitan lehdestä syksy 2008.

Itse en henkilökohtaisesti tykännyt mallineuleesta. Se ei oikein esitä mitään, mutta pääasia on saajan tyytyväisyys.

Uusimmassa Taika-lehdessä oli tehty syksyisiä kransseja. Lauantaina heti aamusta piti lähteä Tiimariin tarvikevaraston täydennykseen. Tarkoitus oli ostaa pyöreitä pohjia kransseihin, mutta neliöt puhuttelivat enemmän. Paperinarua mulla oli, vanhat massapallot prinsessa maalasi punaisiksi ja sinisiksi ja mä pistin lakan päälle. Kyllä ne melkein jostakin marjoista menee. Alemmassa työssä keskustassa on pieniä käpyjä, löytynyt pyöräilyreitin varrelta. Nyt minulla on niitä kipollinen kuivumassa.
Lopputulokset keinuivat tuulessa, mutta idea käynee selväksi. Näistä jompikumpi jää työpaikalleni kiitokseksi mukavista yhteisistä vuosista, itse taas jatkan matkaani eteenpäin vaiko sittenkin taaksepäin...

Suhteeni ompelukoneeseen ja ompeluun on hyvin vaikea. Teoriassa tiedän miten konetta käytetään, olen ala-asteella käsityötunnilla suorittanut ompelukoneen ajakortin ja siitä innostuneena ompelin paljon, mutta nykyään kun konetta pitäisi oikeasti käyttää haluan tilanteesta mahdollisimman kauas. Vaikeasta suhteesta huolimatta välillä tekisi mieli ommella jotain ja taas se iski.

Kotona käydessäni näin äidin Suuri käsityö lehden ja siinä oli mukamas helppo ja yksinkertainen essukaava. Essun tarvetta olisi, sillä kesällä ulkona pitäisi kuljettaa mukana kaikenlaista pientä tavaraa eikä aina ole taskuja housuissa. Töissä pitää mukana raahata monenlaista härpäkettä eikä taskut tahdo riittää. 

Paljon tämän toteuttamiseen meni aikaa, mutta olen melko tyytyväinen. Koekäytön jälkeen saumat ovat pysyneet kiinni ja tarvittavat tavarat ovat olleet helposti saatavilla.

Ai miksikö nuo kaksi pyykkipoikaa? Korostaakseni sivulla olevia pikkutaskuja edessä olevan ison taskun lisäksi. Ei siksi, että siinä selvästi näkyy miten vinonauhalla on oma tahto tehdä pieni mutka pitkällä tylsällä suoralla.

Poikien päiväkodissa vedettiin Vihreä lippu salkoon ennen kesälaitumille lähtöä. Päiväkodissa on talven aikana kiinnitetty huomiota jätteiden kierrätykseen ja sekajätteen määrä olikin pienentynyt merkittävästi. Päiväkotilaiset ovat askarrelleet kierrätysmateriaalista, käyneet jätteenkäsittelypaikalla (entinen kaatopaikka, nykyisin siistimpi ja hajuttomampi versio) ja kiinnittäneet tarkemmin huomiota mitä roskaa mihinkin laatikkoon laitetaan.

Kotona pojat tutkivat tarkasti pahvi- ja muovipakkaukset, voisiko näistä vielä askarrella jotain vai laitetaanko keräykseen. Talouspaperirullat ovat mieluisin askartelumateriaali, siitä tulee hienoja raketteja. Rullia on kertynyt aika paljon ja itsekin piti osallistua askartelutalkoisiin. Uusimmassa Taika lehdessä oli tehty talouspaperirullista kukkia ja maalattu ne spaymaalilla. Kukkia tehdessä prinsessa hoksasi, että näistähän voi tehdä myös perhosia. Kukat ja perhoset ovat kesäkeittiön seinällä, vielä ei ole löytynyt mieluista järjestystä. Ovat toistaiseksi kiinni sinitarralla, joten asetelmaa elää ja etsii paikkaansa.

Juhannus on ovella ja ihan perinteisin menoin vietämme sitä tänäkin vuonna. Saunan jälkeen vetäisen jalkaan upouudet päivänkakkarasukat ja hipsuttelen grillin ääreen odottelemaan makkaran paistumista.

Mallia näihin sukkiin olen ottanut Jepyn blogista. Mallineule on helppo ja lopputulos mielestäni kaunis. Vähän vaihtelua niihin ainaisiin tavissukkiin.

Jos joku sattuu kutsumaan meitä kylään kesän aikana, saattaa tuliaiseksi tupsahtaa tämmönen setti:

Patalaput lisukkeena kynttilät ja servettitekniikalla koristeltu tulitikkuaski.

Mukavaa juhannusta ja jos sataa koko viikonlopun se on asennekysymys miten aikansa saa kulumaan, näin kuulin aamulla radiossa sanottavan.

Kesäloma alkoi virkkaamalla parit patalaput. Ohjeen voi tarkistaa täältä. Pienempi pari on lapsilla leikkimökissä ja isommat lähtevät veljelle osana onnea uuteen kotiin lahjaa.
Huomenna on luvattu helteiden alkavan, joten tänään onkin hyvä lähteä ostamaan korkean suojakertoimen omaavaa aurinkorasvaa.

Pitkästä aikaa olen tilannut itselleni lehden. Muutaman irtonumeron jälkeen päädyin tilaamaan Taika lehden ja olen ollut tyytyväinen tähänastiseen antiin. Sopivasti ideoita juniorista senioriin.

Prinsessan ensimmäinen vuosi koulussa alkaa olla lopuillaan ja jotenkin opettajaa sekä ap/ip-kerhon ohjaajia pitänee muistaa. Uusimmassa Taika lehdessä ohje näihin joutseniin, joiden kyytiin voi pistää namuja tai mitä kivaa sattuu keksimään. Eilen illalla askarreltiin ja työnjako oli: minä leikkasin ja prinsessa piirsi ja liimasi. Kerrankin jotain on hyvissä ajoin valmiina, odotellaaan rauhallisin mielin suvivirttä.

Jämälankakuussa virkkasin palasia vihreästä kotiväestä ja tuntemattomaksi jääneestä turkoosista langasta. Kaverin tämä tyyny kaipaisi, mutta palavirkkaus on kohtalaisen puuduttavaa puhumattakaan lankojen päättelystä tai yhdistelystä.

Töissä keskustelimme aiheesta villasukat. Monetko villasukat omistaa ja onko ne itse tehnyt, ostanut vai lahjaksi saanut. Tulokseksi saatiin, ettei muut kuin minä itse neulo ja minulla on melkoinen kokoelma villasukkia. Ihmeteltiin, jotta mitä minä monilla sukilla teen, kun keskimäärin toisilla on parit sukat kaapissa pakkasia odottamassa. Sitäpä minäkin pohdin, että mitä järkeä on tikuttaa aina niitä sukkia. Enkö tosiaan osaa muuta tehdä? No minä nyt vain tykkään pitää villasukkia ympäri vuoden (vuorokauden) joten kulutus on kova. Toiseksi uskon väriterapian ihmeitä tekevään voimaan eli aamulla pitää olla vara mistä valita.

Citymarketissa oli taannoin lankahyllyn kyljessä kyltti poistovärit. Sieltä lähti lakka- ja mustikkalankaa muutama kerä jemmaan. Lakkasukat valmiina pilvisiin aamuihin.

Tämän pipon piti tulla minulle, mutta vähän liian pieneksi jäi. Kokeilin pipoa prinsessalle ja hänelle se kelpasi ja sopi hyvin. Silopipon ohje löytyy Kangasaitan sivuilta. Lanka oli nimensä mukaan oikein siloinen ja mukava neuloa.

Huhtikuu on sitten jämälankakuu. En osallistunut viralliseen tempaukseen, jämitän täällä ihan itsekseni.